Minullakin on toki ollut kirjahyllyssä Angien opus, mutta olen vain ihaillut sen kuvia ja todennut, että tokkopa koskaan noita pystyisin tekemään. Mutta nyt sitten pääsin kokeilemaan. Valitsin appelsiinin, koska se minusta kuulosti vaikeimmalta... sellaiselta, jota ei koskaan tulisi itse edes yritettyä. Ja tiesin, että muutamassa tunnissa en ehdikään enempää.
Tässä työpöytäni kerhotapaamisessa - olin niin keskittynyt, että muistin vasta tässä vaiheessa aloittaa kuvien ottamisen. Lisäsin oranssiin fimoon hieman läpikuultavaa valkoista ja myös pikkaisen keltaista autenttisemman ulkonäön saavuttamiseksi.
Alla olevassa kuvassa on Eilan pöydältä kuvattuna kiekko, jonka kaltaisesta olen siis pyöritellyt sormissa yllä näkyvät pötkylät.
Nyt löytyi oikea koko - tuollaisesta 2 euron kokoisesta kiekosta tulee muuten aika monta pötkylää...
Sitten loppuikin jo kerhoaika, ja siirryin jatkamaan appelsiinien tekoa kotipöydälle. Ensin tosin loikin pitkin hankea hakemassa ruusupensaista oksia, sillä päätin laittaa appelsiinien kannoiksi katkaistuja ruusunpiikkejä ( kiitos vinkistä Eila!). Pöydällä myös hiekkapaperia appelsiinin pinnan karheuttamiseen. Jouduin hetken aikaa pohtimaan, miten saan pyöriteltyä tangosta sellaisia, appelsiineja, jotka voi leikata auki - ja niissä on viipaleet edelleen kohdallaan.
Loppujenlopuksi pyörittelin appelsiinit tätä lammasta vasten - tuli paras pinta.
Ja seuraavana päivänä uuniin paistettavaksi. En ehtinyt valitettavasti kokeilla kuorittuja appelsiineja, mutta tankoja on jäljellä...
Ja tällaisia niistä nyt sitten tuli. Olipas hauskaa tekemistä ja samalla taas todiste, että hyvällä opastuksella pystyy itseään ihmetyttäviin suorituksiin. Materiaalia on niin paljon jäljellä, että appelsiinipuunkin voi tehdä, jos siltä tuntuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti