maanantai 22. syyskuuta 2014

Ei koko astioita pahenna - ainakaan Huvilan ruokasalissa


Huvilan esittely jatkuu siirtymällä kakkoskerroksen ruokasaliin. Vinkeän mallinen huone - olen yrittänyt tehdä sitää huonetta vaikka mihin tarkoitukseen - mutta niinkuin nukkekotia ostaessa suunnittelin; ruokasali se on ja sellaisena taitaa myös pysyä!
Olen itse tällainen luonnontieteellisesti suuntaunut naisihminen ja kaipaan kovasti näihin omiin miniatyyrihommiin  realistisuutta ja sitä mittakaavassa pysymistä.

Jossain vaiheessa on kyllä pakko päästä Englantiin Windsorin linnaan katsomaan Queen Marylle aikanaan  1920-luvalla tehtyä nukkekotia, jossa on mm. toimivat vessat ja putkijärjestelmät sähkön lisäksi. Siis myös.pienet hissit ym. Tavaroita siihen tekivät aikansa parhaat käsityöläiset ja se onkin uskomaton kokoelma miniatyyritavaroita, jotka myös toimivat. Tämä tuntuu hauskalta nykyaikana, jolloin meille korostetaan  tuottavuutta ja hukan karsimista jopa  meillä sairaalamaailmassa. Tämän kyseisen nukkekodin on nimittäin suunnitellut Sir Edwin Lutyens ja sen kirjastossa on mm. tätä varten Sir Arthur Conan Doylen kirjoittama lyhyttarina "How Watson Learned The Trick".... Vähän leikkimielisyyttä kaipaisin useasti tähän nykymaailmaan, ettemme ihan tukehdu omien tekemistemme tärkeyteen.

 Sen lisäsi, että olen tilannut tämän kyseisen nukkekodin Englannista, onhan noita brittiläisyyteen liitettäviä asioita muutenkin tullut hankittua.... Alitajuisesti - tai sitten minussa asuu jokin brittigeeni. ei voi mitään. Mutta siis nukkekoti-harrastamisen lisäksi tämän talon porukka pitää hevosista ja iltadrinkeistä....

Art Deco-henkinen varmaankin oikeasti yö- tai sivupöytä on päässyt palvelemaan baaripöytänä. Pöydällä olevaan viinipulloon ruiskutin värjättyä Scenic Wateria ja lasi sen takana on oikeaa lasia. Olen tilannut Doloresista useaan otteeseen näitä  oikeita laseja, mutta nyt niitä on pakko piilotella sivupöydille, sillä perheemme nuorin jäsen ei oikein osaa niitä varoa, kun hän laittaa valot Led-lamppuihin. Tai jossain tapauksessa parkkeeraa pikkuauton hieman vauhdikkaammin....












Ruokasalin kalusto on kallein hankintani näiden itse talojen lisäksi. Kun näin tämän kaluston ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, olin aivan myyty. Kalusto on aito Bespaq - ja nimeltään vapaasti käännettynä Kevät Provencessa. Aivan ihastuttavaa kapineita - tavattoman taidokkaasti suunniteltuja ja todella siroja. Lempikalustoni! T'ätä varten joutui sekä säästämään ja sen lisäksi tutustumaan tullisäännöksiin, sillä ostin kaluston Ebayn kautta jenkeistä. Oli pakko - Bespaq:han on kaliformilainen firma ja tavaroita on rajoitetummin myynnissä Euroopassa. Nämä kalusteet ovat suosikkejani, mutta niissä kyllä hinta rajoittaa harrastusta!








Astiakaapista löytyy Petit Porcelainen posliiniesineitä. Tajusin näiden ihanuuden vasta nyt, kun Dolores myy niitä loppuun alennusmyynnissä. Nämähän ovat kuin tehtyjä Bespqin kalusteiden rinnalle.
Alahyllyn kannu  on australialaisesta Etsy-kaupasta Alavenderdilly:stä.


Talossa on lauantain kunniaksi paistettu lettuja ja niitä nautiskellaan tuoremehun kera. Letut ovat Happy Little Muffin- kaupan Mirjan tekemiä ja tuoremehua tehtiin kerhotapaamisella. Pöydän raidallinen pionimaljakko on yksinkertaisesti puhallettu siis ontto lasihelmi, jonka pohjaan liimasin toisen helmen jalustaksi.


Yritin saada kuvattua jollain tapaa järkevästi taulusarjan, joka sekin oli sellainen "pakko-ostos" - kuvassa on Notre Dame ja ilmeisesti tämän talon asukkailla ( tai sitten minulla) on jotain henkisiä Pariisi-kytköksiä... Taulusarja on tilattu Etsystä: Amatheria-nimisestä kaupasta. En tiedä teinkö kuinka ison rikoksen, mutta tuunasin heti kehykset antiikkikullan värisellä maalilla... Voi olla, että taulut ovat tässä talossa vain käymässä, sillä toisen ison projektini Pikku Pariisin kahvila kaipaisi jotain uutta seinälleen.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Huvilan työhuone

Ajattelin tällä kertaa jatkaa Huvila Huhtikuisen esittelyä - ja aloittaa sen yleiskuvalla talon sisustasta. Yläkertaahan olen jo esitellyt, joten jatketaan nyt kakkoskerroksen työhuoneen esittelyllä.




Mikä muu miniatyyriharrastajan nukkekodin työhuone voisi olla kuin  - miniatyyriharrastajan pikku työpaja tietenkin! Tämä huone on vaihtanut ulkoasuaan jo vaikka kuinka monta kertaa ja eikä se varmaan ole tähän vielä loppunut.


 Nuo kauniit ruskeat kalusteet tilasin alunperin keittiökalusteiksi. Ne on ostettu englannista Insomesmallwayminis -nimisestä nettikaupasta. Etsy-ostos, taas kerran. Kyseisessä kaupassa on varsin edulliset postikulut ja on tästä EU:sta se ilo ollut, että tullitta pystyy tällaisia ostoksia tekemään!






Minikerhossa päätimme viime keväänä tehdä Marian Väinölä-kirjasta puusohvan. Saimme sahautettua osat Salon Ammattiopistossa, koska eipä tuollaisia leikkauksia muuten kotikonstein tehdä! Allaoleva kuva on keväisestä kerhotapaamisesta - huomaa herkkulautanen ( kerhotapaamisten "nyyttärisuola") . Tarvittiin hiomista, liimaa, hiomista ja maalia lopuksi.





Tässä kerhomme sohvatuotosta. He, jotka malttoivat höpistä vähemmän ja tehdä enemmän, saivat sohvansa jopa maalattua.

Itse jäin vielä pohtimaan oikeaa väriä ja pääsin maalauspuuhiin vasta kotosalla. Kuvassa maali on vielä kuivumassa ja vielä hieman märkää.

Huomasin jälkikäteen valinneeeni siniharmaan värin, joka on suoraan otettu Huvilan työhuoneen tapetista. Joten sohvan sijoituspaikka olikin selvä sen jälkeen. Sohvan päälle löysin Johannalta jo aikoja sitten ostamani neulepeiton. Samalla kun puusohva tuli huoneeseen, pääsin kaivamaan myös lasten leluja kätköistäni - siellä on nukenvaunut, nukkeja , barbapapoja, pääsiäismunasta löytynyt dinosaurus jne. Elikkä ilmeisesti Huvilan pariskunnalla on jo lapsenlapsia....



Työhuoneen kirjahyllystä löytyy kaikenlaista askartelijalle tarpeellista. Samoin työpöydältä, jossa on kaikenlaisen valmiina ostetun lisäksi myös itsetehtyinä Paperminisin kitistä luonnoslehtiö ja värikynäpaketti. Minihalin pienoiskasvihuonekitin ruukuista muutama päätyi tänne kynäpurkiksi.

Ihanan pöydällä olevan nukkekodin nukkekodin olen hankkinut espanjalaisesta  Etsy-kaupasta. Muistan ihmetelleeni sen hintaa, sillä se oli vain 15 euroa ja nuo seinät ja lattiat ovat oikeasti tapetoituja. Olen ajatellut jossain vaiheessa hankkia taloon muutaman 1:144 huonekalun - tämä jotenkin vaatisi tai jopa ansaitsisi jotain kalustustakin!
Tein muuten näihin liittyen hauskan löydön eräästä vintage-kaupasta Etsyssä. Veikkaisin, että 90-lukulainen paperikitti, joka on nukkekodin nukkekoti-aiheinen. Sehän oli pakko hankkia ja tulee jossain täydentämään nimenomaan tämän huoneen hyllyjä - siitä löytyy askartelutarvikkeita ja kalustepaketteja jne.








Tässä talossa ollaan sen verran moderneja, että tottakai läppärikin löytyy. Miten miniatyristi muuten hankkisi materiaaleja? Tuolista päätellen netissä ei kuitenkaan roikuta.... Hieman tekisi mieli hankkia tai tehdä taloon pistorasiat ja pari jatkojohtoa - olivat hauska yksityiskohta, mutta jos saisin listaprojektin ensin tehtyä. Tosin nyt kun olen harjoittelemassa noita massatöiden tekemistä pienessä mittakaavassa, niin siinähän saisi harjoitusta. 

Kirjat hyllyssä olen tehnyt Eurominis:in kitistä. Valokuvassa on luonnollisesti talon pariskunnan jälkikasvua - kiitos vain Irmalle, jolta tällainenkin käsintehty ihanuus tuli viime kalenterivaihdossa. Talon emäntä harrastaa tietysti myös leikekirjoja, joten muutama harrastelehti löytyy myös.

Ja talon päällä Johannalta joulukalenterivaihdossa saamani aarre -pikkiriikkinen, tapetoitu nukketalo - siitä tarkempi kuva alla.






Mitä enemmän yksityiskohtia, sitä parempi. Vai mitä?








perjantai 5. syyskuuta 2014

Kyllästyttääkö näpertäminen?

No ei ole vielä kyllästyttänyt, mutta läheskään aina en kylläkään jaksa näperrellä, vaikka mieli kovasti tekisikin. Mutta ei hätää - miniatyyrimaailmasta voi nauttia muillakin tavoilla - tässä muutama esimerkki, joista itse kovasti nautin...


 Tänä (Mielensäpahoittajaa lainaten) hiplailulaitteiden armoitettuna aikakautena on ihanaa edelleenkin, kun saa oikean paperisen lehden eteensä. Lukee sen sitten kerralla tai pieninä annoksina, eipä tarvitse taistella perheen kanssa tablettivuorosta ja miettiä joko nuorimmainen käytti akun loppuun YouTube-vuorollaan. Näitä lehtiä tietysti myös säilöö ja niihin saattaa palata vuosienkin jälkeen, kun jokin projekti aktivoituu.
Viktoriaaninen aikakausi ei siis ole meikäläisen juttu, mutta tilasin  kyseisen lehden, koska siellä oli pari aukeamallista  Workshop project- ideaa. Ja itselläni on hiljalleen rakentumassa kirpparilta löydettyyn lasiboxiin verstas.

Kyseisessä numerossa neuvotaan myös Scenic Waterin käytössä (alla oikealla). Tilasin Nyheristin Nirvanasta elikkä Doloresista jo talven askarteluja varten vähän "vesimateriaalia" ja värejä sen värjäämiseen. Kohta niitä ei taas pakkasten vuoksi voikaan tilata, joten pitää olla sääviisas! Kokeilimme minikerhossa noita värejä ja itselle jäi into jatkaa kokeiluja ihan kotioloissa. Suunnitelmissa on maalipurkkeja, hilloja, kahvia, juomia.... ainakin.




 Työkaverini ovat olleet ihmeissään, kun puhun kiteistä. Mistä ihmeestä - paklausaineestako? Minä olen sen verran laiskanpuoleinen harrastaja, joka pitää siitä, että askarteluhetken  materiaali löytyy joskus ihan helposti, suoraan paketista. Tilasin kittejä pitkästä aikaa suoraan Englannista The Craft Pack Company: ltä. Luulenpa, että osa näistä menee osaksi joulukalenterivaihtoa, on kiva pakata askarrellut aarteeet kauniisti! Punaista mohairiakin otin, sillä yksi nukkeaihio odottaa kehittymistään Hieman Noituuteen Taipuvaksi Rouvashenkilöksi. Luulenpa, että tarvitsee ensin tutkiskella, miten hiukset kannattaa kiinnittää, sillä jälleen - ei ole tarkoitus tehdä Thriller-teemaa....

Mutta tunnustan - nautin todella paljon uusien projektien ideoinnista, materiaalien ja tavaroiden hankkimisesta ja dioraaman kehittymisestä siinä silmien edessä (tai päässä). Ei siis se päämäärään pääseminen , vaan koko matka on tärkeä - joissain projekteissa taitaa olla niin, että se matka on se nautinnollisin osa.


Mitäs sitten tekee, kun ei jaksa edes  haaveshoppailla , näpertelemisestä nyt puhumattakaan... Löysin ihanan kirjasarjan, jossa yhdistyy sekä minit että dekkarit. Taivaallinen opus siis! Tällaiselle "syntymämummolle" selvästi tarkoitetun, jossa vanhempi (lue = ruuhkavuodet ovat ohi ja aikaa on) mutta energinen kalifornialaisrouva selvittelee rikoksia - ja mineilee siinä ohessa. Sen verran englannintaito käsityö/askartelusanaston tiimoilta on tuossa kittienteko-ohjeita tavatessa parantunut, että varsin sujuvasti pystyy näitä tarinoita lukemaan. Ja se mikä hauska huomio - näissä  kirjoissakin miniatyyrejä harrastavat ihmiset jakaantuvat aina meistä keräilijätyyppisistä harrastajista niihin puritanisteihin, joille sana kitti on kirosana ja jollet tee itse, niin olet luuseri. Siis ihan kuin täällä meillä Pohjolan perukoilla.