Kyllästyttääkö näpertäminen?

No ei ole vielä kyllästyttänyt, mutta läheskään aina en kylläkään jaksa näperrellä, vaikka mieli kovasti tekisikin. Mutta ei hätää - miniatyyrimaailmasta voi nauttia muillakin tavoilla - tässä muutama esimerkki, joista itse kovasti nautin...

 Tänä (Mielensäpahoittajaa lainaten) hiplailulaitteiden armoitettuna aikakautena on ihanaa edelleenkin, kun saa oikean paperisen lehden eteensä. Lukee sen sitten kerralla tai pieninä annoksina, eipä tarvitse taistella perheen kanssa tablettivuorosta ja miettiä joko nuorimmainen käytti akun loppuun YouTube-vuorollaan. Näitä lehtiä tietysti myös säilöö ja niihin saattaa palata vuosienkin jälkeen, kun jokin projekti aktivoituu.
Viktoriaaninen aikakausi ei siis ole meikäläisen juttu, mutta tilasin  kyseisen lehden, koska siellä oli pari aukeamallista  Workshop project- ideaa. Ja itselläni on hiljalleen rakentumassa kirpparilta löydettyyn lasiboxiin verstas.

Kyseisessä numerossa neuvotaan myös Scenic Waterin käytössä (alla oikealla). Tilasin Nyheristin Nirvanasta elikkä Doloresista jo talven askarteluja varten vähän "vesimateriaalia" ja värejä sen värjäämiseen. Kohta niitä ei taas pakkasten vuoksi voikaan tilata, joten pitää olla sääviisas! Kokeilimme minikerhossa noita värejä ja itselle jäi into jatkaa kokeiluja ihan kotioloissa. Suunnitelmissa on maalipurkkeja, hilloja, kahvia, juomia.... ainakin.

 Työkaverini ovat olleet ihmeissään, kun puhun kiteistä. Mistä ihmeestä - paklausaineestako? Minä olen sen verran laiskanpuoleinen harrastaja, joka pitää siitä, että askarteluhetken  materiaali löytyy joskus ihan helposti, suoraan paketista. Tilasin kittejä pitkästä aikaa suoraan Englannista The Craft Pack Company: ltä. Luulenpa, että osa näistä menee osaksi joulukalenterivaihtoa, on kiva pakata askarrellut aarteeet kauniisti! Punaista mohairiakin otin, sillä yksi nukkeaihio odottaa kehittymistään Hieman Noituuteen Taipuvaksi Rouvashenkilöksi. Luulenpa, että tarvitsee ensin tutkiskella, miten hiukset kannattaa kiinnittää, sillä jälleen - ei ole tarkoitus tehdä Thriller-teemaa....

Mutta tunnustan - nautin todella paljon uusien projektien ideoinnista, materiaalien ja tavaroiden hankkimisesta ja dioraaman kehittymisestä siinä silmien edessä (tai päässä). Ei siis se päämäärään pääseminen , vaan koko matka on tärkeä - joissain projekteissa taitaa olla niin, että se matka on se nautinnollisin osa.

Mitäs sitten tekee, kun ei jaksa edes  haaveshoppailla , näpertelemisestä nyt puhumattakaan... Löysin ihanan kirjasarjan, jossa yhdistyy sekä minit että dekkarit. Taivaallinen opus siis! Tällaiselle "syntymämummolle" selvästi tarkoitetun, jossa vanhempi (lue = ruuhkavuodet ovat ohi ja aikaa on) mutta energinen kalifornialaisrouva selvittelee rikoksia - ja mineilee siinä ohessa. Sen verran englannintaito käsityö/askartelusanaston tiimoilta on tuossa kittienteko-ohjeita tavatessa parantunut, että varsin sujuvasti pystyy näitä tarinoita lukemaan. Ja se mikä hauska huomio - näissä  kirjoissakin miniatyyrejä harrastavat ihmiset jakaantuvat aina meistä keräilijätyyppisistä harrastajista niihin puritanisteihin, joille sana kitti on kirosana ja jollet tee itse, niin olet luuseri. Siis ihan kuin täällä meillä Pohjolan perukoilla.