Huvilan esittely jatkuu siirtymällä kakkoskerroksen ruokasaliin. Vinkeän mallinen huone - olen yrittänyt tehdä sitää huonetta vaikka mihin tarkoitukseen - mutta niinkuin nukkekotia ostaessa suunnittelin; ruokasali se on ja sellaisena taitaa myös pysyä!
Olen itse tällainen luonnontieteellisesti suuntaunut naisihminen ja kaipaan kovasti näihin omiin miniatyyrihommiin realistisuutta ja sitä mittakaavassa pysymistä.
Jossain vaiheessa on kyllä pakko päästä Englantiin Windsorin linnaan katsomaan Queen Marylle aikanaan 1920-luvalla tehtyä nukkekotia, jossa on mm. toimivat vessat ja putkijärjestelmät sähkön lisäksi. Siis myös.pienet hissit ym. Tavaroita siihen tekivät aikansa parhaat käsityöläiset ja se onkin uskomaton kokoelma miniatyyritavaroita, jotka myös toimivat. Tämä tuntuu hauskalta nykyaikana, jolloin meille korostetaan tuottavuutta ja hukan karsimista jopa meillä sairaalamaailmassa. Tämän kyseisen nukkekodin on nimittäin suunnitellut Sir Edwin Lutyens ja sen kirjastossa on mm. tätä varten Sir Arthur Conan Doylen kirjoittama lyhyttarina "How Watson Learned The Trick".... Vähän leikkimielisyyttä kaipaisin useasti tähän nykymaailmaan, ettemme ihan tukehdu omien tekemistemme tärkeyteen.
Art Deco-henkinen varmaankin oikeasti yö- tai sivupöytä on päässyt palvelemaan baaripöytänä. Pöydällä olevaan viinipulloon ruiskutin värjättyä Scenic Wateria ja lasi sen takana on oikeaa lasia. Olen tilannut Doloresista useaan otteeseen näitä oikeita laseja, mutta nyt niitä on pakko piilotella sivupöydille, sillä perheemme nuorin jäsen ei oikein osaa niitä varoa, kun hän laittaa valot Led-lamppuihin. Tai jossain tapauksessa parkkeeraa pikkuauton hieman vauhdikkaammin....
Ruokasalin kalusto on kallein hankintani näiden itse talojen lisäksi. Kun näin tämän kaluston ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, olin aivan myyty. Kalusto on aito Bespaq - ja nimeltään vapaasti käännettynä Kevät Provencessa. Aivan ihastuttavaa kapineita - tavattoman taidokkaasti suunniteltuja ja todella siroja. Lempikalustoni! T'ätä varten joutui sekä säästämään ja sen lisäksi tutustumaan tullisäännöksiin, sillä ostin kaluston Ebayn kautta jenkeistä. Oli pakko - Bespaq:han on kaliformilainen firma ja tavaroita on rajoitetummin myynnissä Euroopassa. Nämä kalusteet ovat suosikkejani, mutta niissä kyllä hinta rajoittaa harrastusta!
Astiakaapista löytyy Petit Porcelainen posliiniesineitä. Tajusin näiden ihanuuden vasta nyt, kun Dolores myy niitä loppuun alennusmyynnissä. Nämähän ovat kuin tehtyjä Bespqin kalusteiden rinnalle.
Alahyllyn kannu on australialaisesta Etsy-kaupasta Alavenderdilly:stä.
Talossa on lauantain kunniaksi paistettu lettuja ja niitä nautiskellaan tuoremehun kera. Letut ovat Happy Little Muffin- kaupan Mirjan tekemiä ja tuoremehua tehtiin kerhotapaamisella. Pöydän raidallinen pionimaljakko on yksinkertaisesti puhallettu siis ontto lasihelmi, jonka pohjaan liimasin toisen helmen jalustaksi.
Yritin saada kuvattua jollain tapaa järkevästi taulusarjan, joka sekin oli sellainen "pakko-ostos" - kuvassa on Notre Dame ja ilmeisesti tämän talon asukkailla ( tai sitten minulla) on jotain henkisiä Pariisi-kytköksiä... Taulusarja on tilattu Etsystä: Amatheria-nimisestä kaupasta. En tiedä teinkö kuinka ison rikoksen, mutta tuunasin heti kehykset antiikkikullan värisellä maalilla... Voi olla, että taulut ovat tässä talossa vain käymässä, sillä toisen ison projektini Pikku Pariisin kahvila kaipaisi jotain uutta seinälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti