Viikonloppuaskarteluja

Viime viikonlopun saldo  kerhoilusta oli hyvän mielen ja neuleostosten lisäksi kotiin kannettu Joulukalenterivaihdon aihelista. Johanna olikin muuttanut aiheita mukavasti viime vuosista ja sellaiseen suuntaan, että hetken aikaa listaa katsoessa tuli tunne, että HUH! Enemmän tai vähemmän tämä tunne on ollut edellisinäkin vuosina, mutta jotakin on aina tullut kehitettyä. Eri asia kuinka paljon lahjan saaja on joutunut miettimään, että mitenkähän tämä liittyy esim. aihesanaan valkoinen..... Kalenterivaihdossammehan me yritämme huomioida saajan harrastaman tyylin, oli se sitten Tudoria tai pienempääkin mittakaavaa. Tänä vuonna mukana on mm.aihesanat kevyt, korkealla ja neliö - jotka yhdistettynä saajan tyyliin nyt hieman mietityttävät. Mutta en ole kovin huolissani, sillä yleensä minulla on käynyt niin, että ideoita on loppujenlopuksi liikaa - ja sitten ehtii toteuttaa vain yhden... Minulle lisähaastetta tekee se, että harrastan itse nykyaikaisia minejä - mutta toisaalta - tuleepahan tehtyä taustatyötä muistakin tyyleistä. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä seuraavaksi päähänsä saa....

Tältä se sitten näytti, kun kaivoin Fimot esiin. Olen todella huono näissä massatöissä. Käyn aina ensin netissä katsomassa pari ensimmäistä ohjetta ja sitten ryhdyn toimeen.... Voisi tietysti tutustua aiheeseen paremmin, mutta kun ei viitsi. En nyt kaikesta lähikuvia kuvia ottanut, sillä tässä on niitä tulevia joululahjoja myöskin kaikkien kokeilujen kanssa. Apuna minulla oli Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölän tapaan-kirja. Mahtava opus, näkee että on ammattilainen asialla.

Masssahan lämmitetään käsissä (tarvittaessa sekoitetaan eri värejä halutuksi) , jotta saadaan siitä ilma pois ja muovailtavuus esille. Ylläolevassa kuvassa on massaesineitä ennen niiden kovettamista uunissa 110 asteessa. Keksien tekemiseen käytin italiasta Vilia Miniaturesilta tilattua silikonimuottia. Kylmensin muottia, jotta sain keksit tiputettua pois. Ilmeisesti niitä voisi myös paistaa muotissa tai käyttää talkkia niiden irrottamiseen, mutta toimi se näinkin.

Uunissa kovettamisen jälkeen paistokset näyttivät tältä. Meillä ei muu perhe arvannut, että mitähän nuo valkeat isommat mötikät ovat. Husbandin mielestä ne ovat vaippoja.  "Aha - millaisia" - kysyin tietysti. "Käytettyjä...." - kuului vastaus. Ei olisi kannattanut kysyä....

Seuraavaksi aion testata, kannattaako nämä keksit lakata vai ensin laittaa vähän akryyliväriä ja lakata vasta sitten. Tai jättää lakkaamatta. En tiedä, mutta kokeillaan. Muotti on mahtava - pidän tästä kuvioiden tarkkuudesta.

Minulla näyttää olevan tapana aina lämmitellä vähän liikaa massaa. Tällä kertaa sitä oli  sen verran paljon, että jotakin piti tehdä. Sekoittamani väristä ja yhdestä tulevasta joululahjaideasta sitten keksin nämä. Pottuja, tietty. Minimaailmassahan tämä sitten menee niin, että multa tulee vasta jälkikäteen. Kahvinpuruja ajattelin... Helpoin perunannosto ikinä. Taidan jatkaa tällaisella sadonkorjuulla tulevaisuudessakin, nyt kun on alkuun päästy. Oikeassa elämässä onneksi asutaan savipellolla, joten tätä ei tarvitse syksyisin muuten tehdä. Meidän perunat haetaan kyliksestä ( elikkä kyläkaupasta)...

Niin, ne valkeat mötikät. Ne ovat linnunaihioita. Sen verran isoja niistä tuli, että pikkulintunimitys ei sovi, joten aikanaan niitä maalatessa tarttee katsella vähän isommasta linnusta mallia. Tai jos epäonnistun, niin sitten ne ovat niitä vaippoja. Käytettyjä.